81 kiloa. Minä, alle 160 senttinen äiti, olen kymmenessä vuodessa lihonut 25 kiloa, jokainen painonpudotus on päättynyt motivaation puutteeseen. Kokeiltu on monenlaista, nyt vain ajattelin pienentää radikaalisti annoskokoa, kasvispainotteiseksi ja ateriarytmi kuntoon, ja haluaisin löytää sen aikaa sitten ajan puutteen vuoksi kadonneen liikunnan nautinnon. Motivaatiota keksin löytää vanhoista kuvista ja kaikista niistä ihanista vaatteista jotka eivät enää sovi päälleni, haluan eroon väsymyksestä ja tukalasta olosta ja jatkuvasta närästyksestä. 

Tarkkailtuani ruokavaliotani, tajusin sen olevan ihan retuperällä, pikaruokaa, sipsiä koko ajan, herkkuja... Ihmekö tuo että lihoo. Pitkään sairastamani kilpirauhasen vajaatoiminta ei asiaa varmasti ole vaikeuttanut. 

Miksi syön? Lohduksi. Senkin tajuan. Ennen liikuin lohtuna, nyt syön. Rakastan hyvää ruokaa ja muutaman vuoden takainen avioero teki minusta vielä pahemman lohtusyöjän. Nyt etsinkin korvaavaa toimintaa iltasyömiselle. 

Nyt aion onnistua. Saatte nähtäväksi kuvia, kertomuksia päivän kuluista, mittauksista ja ennen kaikkea ajatuksia tältä vaikealta tieltä. Huomenna aamulla teen ensimmäiset mittaukset ja alan kokeilla ruokavalion muutosta, en kaikkea kerralla vaan hiljalleen totutellen. Ainoa radikaali muutos kerralla on se annoskoko, ja itsensä pakottaminen liikkeelle. Onneksi sadepäivinä voi kotonakin liikkua 😊